An active community of factory workers were living in Pispala, Tampere in the beginning of 20th century. From the shadow of the red brick factory arose a poet, whose measurement and expression has left its traces to Finnish poetry, Lauri Viita. Lauri Viita was born the 17th of December 1916 as the youngest of the seven children. His first carrier was a carpenter and even long after his success as a poet he kept on with that profession. Lauri Viita wrote 6 books and died the 22nd of December 1965 as a result of a car accident.
Aktiivinen työläisyhdyskunta asutti Tampereen Pispalaa 1900-luvun alussa. Tiilitehtaan varjosta nousi runoilija, jonka runomitta ja ilmaisu on vertaansa vailla. Lauri Viita syntyi 17.12.1916 kuopuksena seitsenlapsiseen perheeheen. Hänen ensimmäinen uransa oli kirvesmies ja vielä kauan sen jälkeenkin, kun hänen kirjansa olivat saavuttaneet menestystä, hän piti kiinni tuosta aluperäisestä ammatistaan. Viita kirjoitti 6 kirjaa ja kuoli 22.12.1965 auto-onnettomuuden uhrina.
Unfortunately very few of Viita's poems have been translated into English. The first one here is the one I found in internet, the other two are my own translations that do not match with the greatness of Viita.
Valitettavasti Viidan runoja ei ole pahemmin käännetty englanniksi. Ensimmäisen tässä olevista löysin netistä, kaksi muuta olen itse yrittänyt kääntää, joskin ymmärrän, etteivät ne vastaa alkuperäisrunojen ilmaisua. Uusia ajatuksia otetaan mielellään vastaan.
Sen joukon johtajaksi nimittäisin,
ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin
ja takapuoleltansa täyteläisin.
Kas, kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle!
The Leader
For the leader of the mob I'd choose,
the one with longest neck and smallest head
and amplest rump.
See, when the centre of mass stays low,
the rooster's nugget can raise high
and from the dung heap glow onto the world!
***
Perhonen
Tein laulun perhosesta ja henkäisin.
Se lensi.
Butterfly
I made a song of a butterfly and blew.
It flew.
***
Katkelma runosta ONNI*
Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.
Extract from the poem HAPPINESS*
A narrow path from the well to the door
gets covered by grass
In the front of a window
an apple tree, dried as it is
A backbag at the wall by the door,
a bird's nest in it.
When I'm dead, I'm dead.
Summer continues. Summer.
*
This poem Happiness was first time published the same day Viita died. Since Viita was also my father's favorite poet (being a Tampere boy himself), it seemed appropriate to have this in his obituary. So it has a special meaning to me :(
Onni-runo julkaistiin ensi kertaa samana päivänä, jolloin Viita kuoli. Koska Viita oli isäni suosikkirunoilija (olihan hänkin Mansen poikia), tuntui jotenkin sopivalta pistää tämä runo hänen muistokirjoitukseeensa. Joten runolla on minulle erityismerkitys :8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti