A lonely skiier - yksinäinen hiihtäjä

Another favorite of mine is Eino Leino. He was a Finnish poet and a journalist that lived at late 1800 and early 1900 at the time, when Finns wanted to be Finns. "We are not Swedes, we won't be Russians, let us be Finns" was one of the most popular slogans at the Russian Finland at that time. Naturally Leino's poems that talked about Finland, Finnish culture, nature and people helped this thinking and made him a beloved poet.

Eräs toinen suosikkini on Eino Leino. Tämä suomalainen runoilija ja lehtimies eli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alulla, ns. suomettumisen aikakaudella. "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia" oli yksi tuon ajan tunnetuimpia iskulauseita. Niinpä Leinon runot, jotka käsittelivät Suomea, suomalaista kulttuuria, luontoa ja kansaa edesauttoivat suomalaistumista ja tekivät hänestä rakastetun runoilija.

One of Leino's poems describes a lonely skiier, that thinks how good it is to ski in a good weather, with a friend, to a set destination and in a good mood. But in the other hand, it is nicer to ski in a storm, all a alone, to a strange destination sad and depressed. This way Leino brings up the whole essence of life and the changing mind of a person - something I can so well relate to.

Yksi Leinon runoista kuvaa yksinäistä hiihtäjää ja tämän pohdintaa siitä, kuinka mukavaa onkaan hiihdellä hyvässä säässä, ystävän kanssa tiettyyn päämäärään ja hyvällä mielellä. Mutta toisaalta onkin hiihtäjän mielestä mukavampaa hiihtää myrskyssä, yksin, tuntemattomaan päämäärään ja "hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa". Tämä jos jokin kuvaa mielestäni hyvin tätä ihmismielen ristiriitaa - koskaan ei ole hyvin ja toisaalta kärsimys kasvattaa. Jotain johon voin oikein hyvin samaistua.

I could not find a translation of this lonely skiier poem, so you've got settle with some other, famous poems of Leino. If someone wants to exercise their finnish skills, so here is the link.

En onnistunut löytämään Hiihtäjä-runon käännöstä, joten tässä joudutte tyytymään muihin Leinon kuuluisiin runoihin. Toki tuo runo löytää tämän linkin takaa.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Nocturne (translated by Aina Swan Cutler)

I hear the evening corn bird calling.
Moonlight floods the fields of tasseled grain.
Wood smoke, drifting veils the distant valleys.
Summer evening's joy is here for me.

I'm not happy yet no sorrow shakes me,
but the dark woods stillness I would welcome.
Rosy clouds through which the day is falling,
sleepy breezes from the blue gray mountains,
shadows on the water, meadow flowers...
out of these my heart's own song I'll make!

I will sing it, summer hay-sweet maiden,
sing to you my deep serenity,
my own faith that sounds a swelling music,
oak-leaf garland ever fresh and green.

I'll no longer chase the will-o-wisp.
Happiness is here in my own keeping.
Day by day, life's circle narrows, closes.
Time stands still now ... weather cocks all sleeping.
Here before me lies a shadowy way
leading to a strange, an unknown place.


- Eino Leino -

Lots of Leino's poems have even been composed, so here is one.

Singer is Vesa-Matti Loiri, a cultural icon himself here in Finland.

Leinon runojahan on sävellettykin paljon, joten tässä yksi sellainen.

Esittäjänä Vesa-Matti Loiri, itsekin kulttuuri-ikoni.

Made in Pispala ... Lauri Viita

An active community of factory workers were living in Pispala, Tampere in the beginning of 20th century. From the shadow of the red brick factory arose a poet, whose measurement and expression has left its traces to Finnish poetry, Lauri Viita. Lauri Viita was born the 17th of December 1916  as the youngest of the seven children. His first carrier was a carpenter and even long after his success as a poet he kept on with that profession. Lauri Viita wrote 6 books and died the 22nd of  December 1965 as a result of a car accident.

Aktiivinen työläisyhdyskunta asutti Tampereen Pispalaa 1900-luvun alussa. Tiilitehtaan varjosta nousi runoilija, jonka runomitta ja ilmaisu on vertaansa vailla. Lauri Viita syntyi 17.12.1916 kuopuksena seitsenlapsiseen perheeheen. Hänen ensimmäinen uransa oli kirvesmies ja vielä kauan sen jälkeenkin, kun hänen kirjansa olivat saavuttaneet menestystä, hän piti kiinni tuosta aluperäisestä ammatistaan. Viita kirjoitti 6 kirjaa ja kuoli 22.12.1965 auto-onnettomuuden uhrina.


Unfortunately very few of Viita's poems have been translated into English. The first one here is the one I found in internet, the other two are my own translations that do not match with the greatness of Viita.

Valitettavasti Viidan runoja ei ole pahemmin käännetty englanniksi. Ensimmäisen tässä olevista löysin netistä, kaksi muuta olen itse yrittänyt kääntää, joskin ymmärrän, etteivät ne vastaa alkuperäisrunojen ilmaisua. Uusia ajatuksia otetaan mielellään vastaan.

Johtaja
Sen joukon johtajaksi nimittäisin,
ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin
ja takapuoleltansa täyteläisin.
Kas, kun jää painopiste matalalle,
voi nousta kukonnuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle!

The Leader
For the leader of the mob I'd choose,
the one with longest neck and smallest head
and amplest rump.
See, when the centre of mass stays low,
the rooster's nugget can raise high
and from the dung heap glow onto the world!

***


Perhonen
Tein laulun perhosesta ja henkäisin.
Se lensi.

Butterfly
I made a song of a butterfly and blew.
It flew.




***


Katkelma runosta ONNI*

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä.



Extract from the poem HAPPINESS*

A narrow path from the well to the door
gets covered by grass
In the front of a window
an apple tree, dried as it is
A backbag at the wall by the door,
a bird's nest in it.
When I'm dead, I'm dead.
Summer continues. Summer.

* 

This  poem Happiness was first time published the same day Viita died. Since Viita was also my father's favorite poet (being a Tampere boy himself), it seemed appropriate to have this in his obituary. So it has a special meaning to me :(

Onni-runo julkaistiin ensi kertaa samana päivänä, jolloin Viita kuoli. Koska Viita oli isäni suosikkirunoilija (olihan hänkin Mansen poikia), tuntui jotenkin sopivalta pistää tämä runo hänen muistokirjoitukseeensa. Joten runolla on minulle erityismerkitys :8

Poetry by Mitten - Rasan runoutta*

He was very lonely,

Ordered the paper

So that someone would come to his door. 

Hän oli hyvin yksinäinen, 

tilasi lehden 

jotta joku kävisi hänen ovellaan. 

~ Risto Rasa ~ 

You have left in me

A kingdom

That will not be conquered. 

Olet jättänyt minuun

valtakunnan,

jota ei miehitetä. 

~ Risto Rasa ~ 

I await your return.

We'd walk through all the familiar places

And they would seem almost new to me

Odotan sinua takaisin. 

Kulkisimme kaikki tutut paikat 

ja ne tuntuisivat minusta melkein uusilta.

~ Risto Rasa ~

* 

The topic is an effort to play with words. One of my favorite current Finnish poets is called Risto Rasa and rasa means mitten in the osthrobotnian dialect. 

Otsikko on (ontuva) yritys leikkiä sanoille. Risto Rasa on yksi suurimpia suosikkejani nykyisistä suomalaisista runoilijoista ja rasahan tarkoittaa pohjoismaan murteessa kinnasta tai lapasta.

Risto Rasa is born 29.4.1954 and he is an librarian by his profession. He writes short, naïvistic poems which mostly talk about nature, home and people. 
Risto Rasa on syntynyt 29.4.1954 ja on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisia runoja pääasiassa luonnosta, kodin piiristä ja ihmisistä.

Poetry emotion - Runovoimaa

Poetry is when an emotion has found its thought and the thought has found words.

~ Robert Frost ~
This site is for quotes and poems I like both in English and in Finnish!

****

Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla 

ainakin yksi pieni sävelmä, 

lukea hyvä runo, nähdä hieno taulu 

ja jos mahdollista, 

sanoa muutama järkevä sana. 

~ Goethe ~

Tämä sivusto on luoto aforismeille, ajatelmille ja runoille, jotka liikuttavat minua - niin englanniksi kuin suomeksikin